Kesäruokaa

Kesä on nyt vihdoin täällä - kyllä sitä saatiin odotella. Aurinko, lämmin sää ja kimmeltävä meri ovat sellainen yhdistelmä, ettei niitä voi vastustaa. Yrittäjän lomanvietto on jokavuotinen ongelma (tai vitsi), kun tuntuu että töitä olisi kaikesta huolimatta koko ajan. On silti otettava aikaa ja nautittava kesästä - tämä on ihmisen parasta aikaa.

Kuluva viikko on nyt kotimaan lomaviikkoni. Siihen kuuluu iloisia tapaamisia ystävien kanssa ja muuta mukavaa. Eilen illalla käytiin istumassa hauskan naisporukan kanssa iltaa ravintola Vanhassa Myllyssä.

Herttoniemen kartanon miljöö on tosi viehättävä ja ravintola Vanhaa Myllyä voi suositella lämpimästi. Siellä on erinomaisen hyvä viinilista. Tampereen Berthassa ihastuin englantilaiseen Chapel Down -kuohuviiniin, jota saa myös Vanhasta Myllystä. Jo sen takia kannattaa poiketa täällä.
Lasissa on English Rose -kuohuviiniä. Suosittelen lämpimästi! Kuulin maahantuojalta, että kyseinen viini olisi tulossa syksyllä alkon tilausvalikoimaan ja olisi noin samppanjan hintaluokassa.

Vanhan Myllyn ruokalista on selkeä, helppo ja perinteinen. Käytyäni viime aikoina paljon kokeilevissa ja innovatiivisissa ravintoloissa on oikeastaan kiva valita konstailemattomasta listasta.

Tämä kaunis ja runsaalla mustapippurirouheella koristeltu annos oli graavilohitartar. Erittäin hyvä, tuoreen makuinen,  rapea ruislastu sopi mainiosti. Saaristolaisleipää oli tarjolla korissa erikseen, mutta se ei ollut välttämätön.

Pääruoaksi otin jokirapusalaatin. Tarjoilija ei osannut kysyttäessä vastata mitä salaatisssa on, sanoi olevansa ekstraaja. Hän ei myöskään käynyt kysymässä keittiöstä. Kysyin siksi, että olen joillekin aineksille allerginen ja halusin tietää onko niitä salaatissa. Ehkä perinteikkäässä paikassa on perinteikkäät tarjoilijat... No, asia ei ollut vakava. Ystävällisyydellä voitetaan monta tilannetta.
Tässä on siis jokirapujen lisäksi retiisiä, papuja, salaattia ja kirsikkatomaattia. Erilaisia yrttejä ja runsaan etikkainen kastike. Samaa salaattia syönyt ystäväni kritisoi etikan määrää, itselleni se sopi oikein hyvin, pidin siitä, että kerrankin on potkua. Kastike vaikutti itse tehdyltä, ei teolliselta.

Jälkiruoaksi otin klassikko Crème Brûléen ja se oli juuri sellainen, kuin pitääkin.

Lämpiminä iltoina voi istua ulkona ja nauttia Suomen kesästä. Näistä hetkistä on otettava kaikki irti!