Yritykseni lippulaiva on skotlantilainen Mrs Bridges-sarja. Tuotteissa kaikki osuu kohdalleen: viehättävä ulkonäkö, laadukkaat raaka-aineet, hyvä maku ja säilöntä- ja lisäaineettomuus. Taustalla on tarina. Kahden kerroksen väkeä -televisiosarjan (sen alkuperäisen) keittiössä hääräsi topakka skottikokki Mrs Bridges. Kyseinen rouva on oikeasti ollut olemassa ja työskennellyt Bellamyn perheen palveluksessa. Rouvan kuoltua löytyi salainen reseptivihko. Näihin resepteihin perustuu Mrs Bridges-sarja, jonka tuotteet ovat kotonatehdyn makuisia.
Valmistaja on Mackays, jonka tarina on sekin kiinnostava. Yrityksen perusti noin 17 vuotta sitten pitkän linjan englantilainen liikemies Paul Grant. Hän osti Skotlannista kituliaan tehtaan, joka valmisti marmeladia täytekekseihin, sekä Mrs Bridges-brändin, yhdisti nämä kaksi ja on luonut niistä menestyksekkään yrityksen. Mrs Bridges oli ollut olemassa jo aiemmin, mutta vasta Grantin johtamana sarja on saavuttanut kansainvälistä menestystä. Alle kymmenen vuotta sitten Grant päätti aloittaa päivittäistavarakaupoissa myytävän, edullisemman marmeladin valmistamisen. Silloin sai alkunsa Mackays-niminen sarja, joka sekin on Suomessa saatavana. Sen maahantuoja on Fine Foods.
Appelsiinimarmeladi on keksitty aikanaan Dundeen alueella Skotlannissa ja Mackays on ainoa yritys, joka edelleen valmistaa marmeladia tuolla samalla alueella perinteisellä kuparikattilamenetelmällä.
Paul Grant on palkittu vuosien mittaan monenlaisilla pysteillä: hänet on valittu vuoden skottilaiseksi, vuoden liikemieheksi ja niin edelleen. Yrityksen toimitiloissa kunniakirjoja on pitkä rivi. Vuonna 2004 Britannian kuningatar Elisabeth myönsi yritykselle arvostetun vientipalkinnon Queen's Awardin. Viime vuonna Mackays sai palkinnon uudestaan. Palkinto annetaan yritykselle, jonka vienti on kasvanut kolmena peräkkäisenä vuonna. Mackaysin vienti kasvoi kuudessa vuodessa peräti 143 prosenttia ja tuotteita myydään jo 50:ssa maassa. Kyseinen palkinto on arvokkain yrityksille myönnettävä palkinto Britanniassa, eikä muita elintarvikealan yrityksiä palkittu viime vuonna.
Meidät kaikki maahantuojat kutsuttiin kahteen tilaisuuteen. Ensimmäinen oli palkinnon myöntäminen Skotlannissa Mackaysin tehtaalla. Palkinnon ojensi Prinsessa Anne, ja jokainen paikalle saapunut ulkomainen vieras luvattiin esitellä prinsessalle. En valitettavasti päässyt tuohon tilaisuuteen, kuten ei moni muukaan, mutta Pariisissa lokakuisten ruokamessujen yhteydessä järjestettyyn upeaan vastaanottoon halusin osallistua. Tilaisuus pidettiin Britannian suurlähettilään residenssissä.
Oman yritykseni alkuun Mrs Bridges kuuluu oleellisesti: se oli toinen kahdesta sarjasta, jotka ehdottomasti halusin omaan portfoliooni jo aloittaessani vuonna 2006. Kun lukuisat sähköpostit eivät tuottaneet tulosta, matkustin Skotlantiin ja puhuin toimitusjohtaja Paul Grantin kanssa. Hän uskoi minuun silloin ja uskoo edelleen. Välillä suuri suomalainen tavaratalo on yrittänyt saada sarjan itselleen, mutta näin ei ole tapahtunut yrityksistä huolimatta. Grantin koko perhe on sittemmin tullut hyvin tutuksi, samoin Mackaysin vientitiimi ja konttorinväki - kaikki todella kivoja, sympaattisia ja sydämellisiä ihmisiä. Tapaamme vähintään kaksi kertaa vuodessa. Vientijohtaja on käynyt Suomessakin pari kertaa.
Rakastan Mrs Bridges-sarjan tuotteita, ja käytän jotain niistä joka ikinen päivä. Teen työtäni intohimolla, ja siksi varmaankin yritykseni on parin viimeisen vuoden ajan ollut Mrs Bridgesin osalta Euroopan kymmenen parhaiten myyvän joukossa, mistä olen erityisen ylpeä. Taisimme olla sijalla kuusi viime vuonna.
Tietysti jokainen Mrs Bridges- tai Mackays-tuotteen ostanut suomalainen on osa tätä palkintoa, joten kiitos kuuluu kollektiivisesti kaikille, ja myös Fine Foodsille!
Yrityksessä on pari vuotta sitten tehty sukupolvenvaihdos. Paul Grant on nyt hallituksen puheenjohtaja ja operatiivinen vastuu on siirtynyt pojan, Martin Grantin, harteille. Hänen johdollaan yhtiö tahkoaa entistä parempaa tulosta.
Ja sitten niihin juhliin!
Britannian suurlähettilään residenssi Pariisissa on uskomaton. Talo on rakennettu vuosina 1720-1723. Wellingtonin herttua osti sen Napoleonin siskolta vuonna 1814 irtaimistoineen. Arvokkaat huonekalut ja aarteet siirrettiin turvaan toisen maailmansodan ajaksi, muuten ne ovat olleet residenssissä.
Rakennus on suurlähettilään koti, mutta siellä järjestetään lähes päivittäin erilaisia tilaisuuksia.
Oli suuri elämys pelkästään kävellä Rue du Faubourg Saint-Honoréta ja astua sisälle tarkkaan vartioidusta portista sisäpihalle, jossa meidät otettiin vastaan. Kun kello oli tasan 19, pääsimme sisään. Sisätilat ovat huikaisevan upeat ja vastaanotto oli tyylikkään elegantti, silti rento.
Itselläni ei ollut kameraa mukana. Kaikki kuvat on ottanut paikalle tilattu ammattikuvaaja. Sain kuvat tänään Skotlannista. Päämiehen toivomuksesta jaan ne nyt blogin lukijoiden kanssa.
Tässä kuvassa näkyy upean rakennuksen sali, jossa oli esillä Mackays-sarjan hillojen ja marmeladien uusi purkki, joka lanseerattiin samalla.
Mackays-sarja uudet purkit olivat esillä kuvina ja esittelypöydillä. Brittiläiseen aamiaiseen kuuluu aina ehdottomasti paahtoleipä ja marmeladi.
Kuparikattilan pienoismalli muistutti perinteisestä valmistusmenetelmästä, joka on edelleen käytössä. Nykyisin käytettävät kattilat ovat valtavan kokoisia. Hilloa sekoitetaan parimetrisillä puukauhoilla, joita ei heikompi jaksa pyörittää. Siksi hillonkeittäjät ovat vahvoja ja lihaksikkaita nuoria miehiä!
Brittivastaanotoilla tarjotaan aina Gin & Tonicia, mutta toki muutakin. Itse nautin samppanjaa, tietenkin... Tarjoilijat kiersivät pikkusuupalojen kanssa, joissa kaikissa oli käyetty jotakin yrityksen tuotetta. Tässä maalaispateeta, jossa makeaa sipulirelissä, cocktailkurkkua ja tomaattia. Valitettavasti muista suolaisista tarjottavista en saanut kuvia.
Makeita suupaloja oli tarjolla myös. Tässä mini-trifle, jossa vadelmahilloa.
Mantelipiiraan sisälle oli kätketty mustaherukkahilloa.
Virallinenkaan osuus ei ollut pönöttävä, vaan lämminhenkinen ja rento. Tässä kuvassa äänessä on nykyinen toimitusjohtaja Martin Grant. Hänen vasemmalla puolellaan on hallituksen puheenjohtaja Paul Grant, jonka vieressä Britannian Ranskan suurlähettiläs Sir Peter Ricketts vaimoineen.
Olen ollut monenlaisissa tilaisuuksissa elämässäni, olen aika reipas, kielitaitoinenkin, mutta silti mietin etukäteen, mitenkähän tämä ilta sujuu. Protokollahan on tiukka ja britit ovat erityisen tarkkoja puhutteluista ja hierarkiasta ja me suomalaiset olemme niin kovin suorapuheisia ja tasa-arvoisia, minä ainakin... Onneksi suurlähettiläs oli hyvin rento ja leppoisa. Juttelin pitkään hänen ja hänen rouvansa kanssa. He olivat käyneet Suomessa ja pitivät Helsingistä. Kun kehuin pariskunnalle heidän kotiaan, Sir Peter yllätti. Hän sanoi:
"Aika hieno, vai mitä? Kuinka monella on kuninkaallinen valtaistuin kotona? Meillä on. Haluaisitko nähdä?" Totta kai halusin. Suurlähettiläs vei minut sivummalle, avasi yhden oven ja näytti viereisessä huoneessa olevaa valtavaa valtaistuinta. Sen päällä oli suuri kruunu. Se on varattu kuningatar Elisabethille, jos tämä sattuu tulemaan käymään. Tuoli on satoja vuosia vanha, ja suurlähettiläs vain päivitteli, miten hieno se on, ja miten mukavaa on asua näin historiallisessa talossa.
Sillä välin rouva oli käynyt hakemassa minulle uuden lasin samppanjaa:
"Samppanjasi on jo varmaan ihan lämmintä, tässä sinulle uusi lasi kylmää juotavaa, kultaseni".
Eihän tällaista voi ollakaan, ajattelin. Miten ihania ihmisiä!
Sitten poseerauksia ja potretteja! Tässä Mr Paul Grant ja toinen suuri brittiyrittäjä, kukas tämä nyt olikaan... Entrepreneurs are Great! Nämä kaksi ainakin.
Jokainen pääsi viralliseen kuvaan Grantin herrojen kanssa. Kuvassa näkyvät molemmat Queen's Awardit, sekä vuoden 2004 että 2012 palkinnot.
Sitten vielä koko paikalla ollut "marmeladiperheemme".
Vieraanvaraisen suurlähettiläspariskunnan hyvästeltyä meidät pääsimme vielä yhdessä viereiseen bistroon syömään ja jatkamaan iltaa hieman pienemmällä joukolla. Tämä ilta oli yksi yrittäjäurani tähtihetkistä ja kohokohdista. Kansainvälisten kollegoiden tapaaminen on aina hauskaa ja juttua riittää. Lähes poikkeuksetta kaikki ovat olleet mukana alusta alkaen, eli 17 vuotta. Maahantuojista ja yrittäjistä on oikeasti muodostunut lämmin "perhe". Uskollisuus, sitoutuminen ja luotettavuus kuuluvat tähän yritykseen ja niihin arvoihin on minunkin helppo yhtyä.
God Save the Queen! Kiitos Kuningatar! Ja kiitos kaikille Mrs Bridgesin ystäville Suomessa!
